Kahvakuulaurheilu

Lisätietoa kahvakuulaurheilusta saat osoitteesta kahvakuulaurheilu.net, paikkakuntasi kahvakuulaseurasta tai ottamalla yhteyttä Suomen Painonnostoliiton toimistoon.

Kahvakuula eli girya (eng. kettlebell) on pyöreä kahvallinen metallipallo, jota voi käyttää monipuoliseen vastusharjoitteluun. Kahvakuulalla harjoittelu sopii sekä naisille että miehille, eikä sen aloittaminen vaadi jo valmiiksi hyvää kuntoa tai liikkuvuutta. Kuulia on eri kokoja, perinteiset koot ovat 8, 16, 24 ja 32 kiloa mutta Suomesta saa paljon välikokojakin. Tyypillinen aloituspaino naisille on 8kg ja miehille 16kg.

Kisoissa käytettävät painot

Virallisissa kisoissa miehet nostavat työnnössä 2 x 24 kg tai 2 x 32 kg kahvakuulia. Tempauksessa nostetaan 1 x 24 kg tai 1 x 32 kg. Tempauksessa saa vaihtaa kättä kerran suorituksen aikana. Naisten virallinen kisapaino on 16 kg. Naiset nostavat sekä työnnön että tempauksen yhdellä kädellä. Kättä naiset saavat vaihtaa kummankin suorituksen aikana kerran.

Kilpailusuoritukseen on aikaa 10 minuuttia. Toistot lasketaan, ja siinä ajassa suurimman määrän toistoja nostanut voittaa. Toistojen tulee luonnollisesti olla virheettömiä; säännöissä on määritelty millainen on hyväksyttävä työntö- tai tempaustoisto ja mitkä virheet tai puutteet aiheuttavat toiston hylkäämisen.

Työntö ja tempaus -kaksiottelun lisäksi kilpaillaan Long Cyclessä, joka on työntö rinnallevedolla. Kisojen koosta, osallistujien määrästä ja järjestäjästä riippuen samanaikaisesti voi olla nostamassa esimerkiksi 3-7 urheilijaa.

Kahvakuulia. (Kuva: Painonnostoliitto)

Kahvakuulaurheilu Suomessa ja maailmalla

Suomessa alettiin vuonna 2009 kilpailla Suomen mestaruudesta kahdessa kilpailumuodossa. Vuoden 2009 elokuussa järjestettävä SM-kilpailu oli ensimmäinen laatuaan. Samana vuonna järjestettiin myös Long Cyclen (rinnalleveto+työntö) Suomen mestaruuskilpailut. Molemmissa kilpailussa on alusta asti ollut mukana myös kuntosarja.

Erilaisia nostotapahtumia on järjestetty Suomessa jo useamman vuoden ajan ja näin ollen lajin parissa on jo mukava määrä melko kokeneita urheilijoita, joista osalla on myös kansainvälistä kisakokemusta. Suomalaisia on nähty arvokisoissa mm. Latviassa, ja mitaleitakin on tuotu maailmalta kotiin.

Koska laji on alunperin kotoisin Neuvostoliitosta, aktiivisinta lajitoimintaa ja myös parhaita nostajia on Venäjällä, Latviassa, Liettuassa, Virossa ja Ukrainassa. Tuoreempaa toimintaa on USA:ssa, Isossa Britanniassa, Saksassa, Kreikassa, Suomessa ja Norjassa. Uusia maita tulee lisää jatkuvasti, ja lajin suosio kasvaa länsimaissa räjähdysmäisesti.

Vuosi 2009 on suomalaisen kahvakuulaurheilun kannalta historiallinen vuosi. Laji tuli tuolloin painonnoston piiriin ja Painonnostoliiton alle, ja seuraavana vuonna kilpailut alkoivat ensi kertaa virallisesti.

Lajin harjoitteleminen

Girevoy sportin harjoittelu ei ole monimutkaista, eikä se vaadi suuria panostuksia esimerkiksi välineitä tai olosuhteita ajatellen. Kaksi kuulaa ja muutama neliömetri tilaa riittää. Naiset pääsevät alkuun harjoittelussa yhdellä kuulalla. Liikkeiden ja tekniikoiden oppiminen ei ole vaikeaa, mutta oikeiden ja turvallisten nostotekniikoiden oppimikseksi suositellaan luonnollisesti pientä perehtymistä. Painonnostoliitto järjestää kahvakuulan ohjaajakoulutuksia kerran pari vuodessa.

Nostettavat painot ovat suhteessa kevyitä, niinpä harjoittelun suurimmat haasteet ja hienoudet syntyvät oikeanlaisen tekniikan oppimisesta sekä lajinomaisesta voimakestävyydestä. Girevoy sportia on vaikea verrata suoraan mihinkään toiseen urheilulajiin. Painojen nostaminen ilman lepoa, parhaimmillaan kymmenen minuutin ajan, on melko erilaista muihin voimalajeihin verrattuna.

Lajin erikoisuuksiin kuuluukin nostojen nopeuden lisäksi rentoutuminen; esimerkiksi työnnössä on mahdollista levätä vain ns. räkkiasennossa, eli kuulat rinnalla nostojen välissä. Tempauksessa saa levätä vain yläasennossa.

Kahvakuulaurheilun ylöstyönnön loppuvaihe. (Kuva: Painonnostoliitto)