Lippo valmistui Oulun opettajakorkeakoulusta vuonna 1958 ja teki työuransa opettajana Ylitorniolla, jonne hän muutti samana vuonna. Ensimmäiset 14 vuotta hän toimi opettajana Aavasaksan koululla ja vuodesta 1971 alkaen peruskoulun opettajana Ylitornion kirkonkylällä. Rovaniemellä virinnyt painonnostoinnostus sai jatkoa opettajan työn ohessa Aavasaksan koulun pihalla ja koulun tiloissakin, jossa treenattiin painonnostoa Ruotsin puolelta hankituilla Wattholman painonnostotangolla ja -levyillä. Nämä välineet löytyvät edelleen Ylitornion kirkonkylään valmistuneesta kodista, jonne Lippo perheineen muutti vuonna 1970.

Lippo edusti painonnostossa Aavasaksan Urheilijoita 60-luvulta lähtien. Tuolloin Tornionjokilaaksossa ja Lapissa painonnostoa harrastettiin useissa kylissä ja Lippo kävi mielellään kilpailemassa eri puolilla Lappia. 1970-luvulla painonnosto jäi hetkeksi taustalle ja tuolloin Lippo veti AavU:ssa junioritoimintaa jalkapallossa ja jääkiekossa. Näissäkin lajeissa – kuten myöhemmin myös painonnostossa – Lipon kantava ajatus oli, että menestys ei ole tärkeintä, vaan se, että mahdollisimman moni lapsi ja nuori saa hyvän harrastuksen.

Painonnoston liekki syttyi uudelleen Ylitorniolla 1980-luvun alussa, kun Kai Lomma muutti Ylitorniolle työskentelemään kirkonkylälle vastikään perustettuun SOS-lapsikylään. Tampereella painonnosto-oppinsa ammentanut Lomma ja Lippo löysivät pian toisensa ja käynnistivät yhdessä AavU:n painonnostotoiminnan toden teolla. Parhaillaan lapsia ja nuoria oli mukana toiminnassa parikymmentä, mikä oli sen aikaisiin lajin kannalta vaatimattomiin olosuhteisiin nähden iso määrä. Lippo toimi painonnostojaoston vetäjänä ja lajin puuhamiehenä Kain tuodessa mukanaan toimintaan tärkeää tietoa lajin tekniikasta ja ohjelmien teosta.

Lipon ja Kain yhteistyön tuloksena AavU:n nuoret ottivat ensimmäisiä alle 17-vuotiaiden SM-mitaleita jo muutama vuosi toiminnan käynnistymisestä. Yksi Lipon painonnostouran tähtihetkistä oli, kun AavU:n nuoret ottivat joukkuemestaruuden Oulussa 1985 järjestetyissä alle 17-vuotiaiden SM-kisoissa. Parhaan joukkueen palkintoja tuli lisääkin ja Lippo valittiin Suomen Painonnostoliiton vuoden valmentajaksi vuonna 1986. Tässäkin yhteydessä Lippo korosti lehtihaastattelussa tiimityön merkitystä ja piti itseään enemmänkin seuratoimitsijana, vaikka hänen meriittinsä myös valmentajana ja kisajoukkueiden vetäjänä oli kiistaton. Lippo toimi useina kesinä valmentajana myös liiton järjestämillä nuorten painonnostoleireillä Vierumäellä.

Lippo toimi aktiivisesti painonnostokilpailujen järjestäjänä Ylitorniolla ja osallistui lähes aina itsekin kisoihin, kun vain kisailuun oli mahdollisuus. Isoimpia Aavasaksan Urheilijoiden järjestämiä kisoja olivat lukuisten piirikunnallisten ja kansallisten kisojen ohessa vuonna 1986 Ylitorniolla järjestetyt ikämiesten SM-kilpailut, vuonna 1988 järjestetyt nuorten SM-kilpailut ja vuonna 1995 järjestetyt veteraanien SM-kilpailut, jotka olivat samalla Lipon 60-vuotisjuhlakilpailut. Tuomari- ja toimihenkilötehtävissä Lippo toimi kansainväliselle tasolle saakka osallistuen vuoden 1998 Lahden MM-kisojen sihteeristöön, jossa Lipon kielitaidosta oli suuresti apua. Kotimaan lavoilla hänen äänensä oli tuttu monissa kisoissa kuuluttajan tehtävässä.

Lippo oli viimeisiin hetkiinsä asti kiinnostunut miten painonnostossa menee Rovaniemellä ja Suomessa. Lippo sai kuulla pojaltaan Harrilta myös Rovaniemellä syksyllä 2021 järjestetyistä nuorten EM-kilpailuista. Paljolti voidaan pitää myös Lipon ansiona kisojen toteutumista Rovaniemellä, sillä ilman painonnoston liekin sytyttämistä jälkikasvuun olisi historia voinut nuorten EM-kisojenkin osalta olla toinen.

Lipon elämäntyö Ylitorniolla oli monipuolinen ja hän toimi opettajan työn ja urheiluun liittyvien tehtävien ohella vaimonsa Liisan kanssa muun muassa Ylitornion SOS-lapsikylän ystävissä. Lippoa jäivät kaipaamaan vaimo, lapset, lapsenlapset ja sukulaiset sekä lukuisat ystävät.