Kangasniemen ja Taltsin kaksintaistelu

Siihen asti 90 kilon painoluokkaa pitkään ja suvereenisti hallinnut, Neuvostoliittoa edustanut virolainen Jaan Talts sai Suomenlahden pohjoispuolelta uuden ja yllättävän haasteen menettäessään maailmanennätyksen Kangasniemelle.

Mexicon olympiakilvasta kehkeytyikin klassinen ja myöhemmin legendaariseksi muodostunut kaksintaistelu Kangasniemen ja Taltsin välillä.

Ennakkoasetelma horjutti selvästi Taltsin mielialaa ennen kuin raudankesyttäjät astuivat Teatro Insurgentesin kisalavalle. Kuusi kiloa painoaan pudottanut virolainen viskeli vyötään ja potki pukusuojan seiniä. Myös saman vuoden Euroopan mestaruuskilpailuissa Kangasniemen kukistanut Ruotsin Bo Johansson osoitti hermostumisen merkkejä ennen kilpailusuorituksia.

– Katsellessani näiden pahimpien kilpailijaini touhuja tulin entistäkin rauhallisemmaksi. Kultamitali kuuluisi minulle, se oli vaan käytävä hakemassa, Kangasniemi muistelee tapahtumaa omaelämänkerrassaan Kulta-Kalle kertoo (Otava 1970).

Täydellinen taktiikka

Kangasniemi onnistui kilpailutaktiikan toteuttamisessa täydellisesti. Hän pyrki nostamaan kahdessa ensimmäisessä lajissa (punnerrus ja tempaus) rautaa ylös ”niin paljon kuin sielu sieti” ja kasvattamaan etumatkaa Taltsiin, jonka vahvin nostomuoto oli kisan päättänyt työntö.

Mexicon kisojen aikaan porilaista Herkulesta edustanut Kangasniemi onnistui sekä punnerruksessa (172,5 kiloa) että tempauksessa (158 kiloa – maailmanennätys) kaikissa kolmessa yrityksessään ja kasvatti etumatkan 20 kiloon ennen viimeistä osiota.

– Käytännössä se merkitsi, että kultamitali olisi ratkaistu yhdellä onnistuneella työnnöllä. Tässä välissä join kupin mustaa kahvia. Jalat tuntuivat hieman veteliltä, vaikuttikohan ohut ilma, Kangasniemi pohti jälkeenpäin kirjassaan.

Kultamitali varmistuu

Voimat eivät kuitenkaan huvenneet pitkässä kilpailussa niin paljon, ettei puhti olisi riittänyt kirkkaimpaan mitaliin. Kangasniemi onnistui työnnössä kaksi kertaa ja päätyi 187,5 kiloon sekä yhteistulokseen 517,5 kiloa.

Kangasniemen kolmannen työntöyrityksen jälkeen vielä moni atleetti tarttui tankoon, mutta kukaan heistä ei yltänyt porilaisen yhteistulokseen.

Talts työnsi maailmanennätyksen 197,5 kiloa ja sijoittui toiseksi 507,5 kilon yhteistuloksella. Puolan Marek Golab nappasi yllätyspronssia 495 kiloa voittaen Bo Johanssonin 2,5 kilolla. Tämän sarjan toinen suomalaisnostaja Jaakko Kailajärvi oli myös mukana mitalitaistossa ja sijoittui lopulta viidenneksi yhteistuloksella 485 kiloa.

Porilaisten marssi

Kun kisa oli ohi, Suomessa oli jo vuorokausi vaihtunut. Porissa oli pimeä, kostea ja kolea yö, kun radiossa soi Porilaisten marssi 19. lokakuuta kello 3.35 – seitsemän minuuttia kisan päättymisen jälkeen.

Paikan päällä Mexicossa riemu puhkesi eritoten suomalaiskatsomossa, josta Hakkaa päälle -huudot olivat kaikuneet lavalle kilpailun tuoksinassa. Kerrotaan, että keihäänheiton olympiahopeamitalisti Jorma Kinnunen olisi purrut katsomossa vasta laitetun hampaansa poikki.

Palkintoseremonioiden ja lehdistötilaisuuden jälkeen asiaan kuuluivat perinteiset ilmaanheitot. Kisakylässä kilpakumppani Jaakko Kailajärvi ja kuljetuspäällikkö Erkki Kivelä viskasivat vielä kultamitalimiehen uima-altaaseen vaatteet päällä.

Kulta-Kalle vuoden urheilijaksi

Kultamitali oli Suomen olympiajoukkueen ainoa Mexicon kisoissa. Urheilutoimittajain Liitto valitsi Kangasniemen vuoden 1968 suomalaisurheilijaksi. Myöhemmin Kangasniemi on saanut olympiavoitosta ja muista urheilusaavutuksistaan muun muassa Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon (2002), ja hänet on kutsuttu Kansainvälisessä painonnostoliitossa (2008) ja Suomen Urheilugaalassa Hall Of Fameen (2011).